Seminar room in "Lest and Lammas" and Roomaja warehouse

Chinese machinery

Construction Bale machinery Soviet style

Ready plates see the net and possiblity to cut it + surface structure

Church chapel in Kassari, Hiiumaa

Scottish highlanders in Kassari.

This fellow came to the light, maltsayökkönen in Külalistemaja balcony

Hiiu giant Leider was worried about the durabiility of future generations. I am sure he is happy for the COFREEN attempt to make Finnish-Estonian reed bridge.

Thanks for ride and company folks.

Uusi menetelmä todettiin toimivaksi. Silppurilaitetta pitää vielä kehittää niin, että silputun korren pituutta saadaan lyhyemmäksi, jolloin se soveltuu paremmin eri käyttötarkoituksiin kuivikkeena, poltettavaksi, eristemateriaaliksi jne.

Silppua kipataan...

... ja lastataan. Kevyt silppu lastattiin tiiviisti lavalle.

Ruokosilpun polttoa testattiin Eurajoella Väkiparran tilan lämpölaitoksessa. Kuvassa kolakuljetin, joka soveltuu korsimateriaalien siirtämiseen. Järviruoko on ilmastoystävällinen biopolttoaine, joka käyttäytyy poltossa samalla tavoin kuin ruokohelpi tai viljan olki. Sen energiasisältö on lähes sama kuin puuhakkeella painokiloa kohden. Haasteena on kuitenkin ruo’on keveys, mikä vaikuttaa mm. kuljetuskustannuksiin. Kuljetusta varten ruoko on saatava tiiviiseen tilaan pieneksi silpuksi tai paaleiksi.

Pitkät korret ruokosilpun seassa hankaloittivat silpun siirtämistä, mutta muuten poltto onnistui hyvin. Mikäli laitosta olisi tarvittu tuottamaan lämpöä täydellä yhden megawatin teholla, ei kapasiteetti olisi pelkällä ruo’olla ollut riittävä. Ruoko sopiikin parhaiten poltettavaksi seoksena esimerkiksi puuhakkeen kanssa.

Kokeessa mitattiin savukaasujen pitoisuuksia ja todettiin, että haitallisia päästöjä ei muodostunut. Ainoastaan rikkidioksidin pitoisuudet olivat koholla verrattuna puun polttoon.

Ruo'on poltosta syntyy tuhkaa selvästi enemmän kuin puun poltossa. Tämä on huomioitava tuhkan siirtolaitteiden säädöissä. Koepoltossa ruoko paloi niin puhtaasti, että syntynyt tuhka oli aivan valkoista.

Leikkuut toteutti Tmi Asmo Paloniitty kahdella Truxor-leikkuukoneella. Työtä hankaloitti veden mataluus (vettä alle 40 cm) Paimionlahdella ja Halkkoaukolla, joissa osa alueesta jäi leikkaamatta.

Leikkuumassat työnnettiin rantaan haravaveneen ja Truxorien avulla.

Leikattu ruoko ja muu vesikasvillisuus nostettiin rantaan juurikaskouralla.

Järviruoko murskattiin Haybusterilla suoraan kompostointipaikalle.

Mynälahden kuuden hehtaarin kokoiselta leikkuualueelta tuli pitkää ruokoa 4,5 kuorma-auton lavallista eli n. 140 kuutiota. Määrä on vähäinen, koska n. 5 hehtaaria alueesta oli leikattu kesällä 2012, joten ruokomassasta suurin osa kertyi alueelta, jota ei oltu aiemmin leikattu. Kuvassa koko määrä silputtuna. Kompostoituminen alkoi välittömästi ja muutamassa päivässä kasan lämpötila oli lähes 70 astetta.

Sama kasa on syksyn ja talven jälkeen pienentynyt huomattavasti. Laboratoriotulokset kolmesta koekompostista talven jälkeen antoivat seuraavat tulokset: fosforia n. 1-1,8 ja typpeä 20-29 g/kuiva-ainekilo, hiili-typpisuhde 14-24 ja kuiva-ainepitoisuus 15-30 %. Raskasmetallipitoisuudet jäivät alle mittausrajan. Kompostit käytetään maanparannusaineena ja lannoitteena kasvukauden 2013 aikana. Näin saadaan ravinteet vesistöistä kiertoon takaisin maalle.

VELHO- ja COFREEN-hankkeissa leikattua ruokoa murskattiin Tuorlan biokaasulaitoksen siiloon. Ruokoa on käytetty laitoksessa muiden massojen seassa syksyllä ja talvella (massa tiivistettiin siiloon  hajoamisen estämiseksi). Pienikokoiseksi murskattu ruoko on mennyt läpi laitoksesta ongelmitta. Ruo'on vaikutusta biokaasun tuotantoon ei ole pystytty arvioimaan, sillä laitos on käynnistetty vasta keväällä 2012 ja prosessiin vaikuttavia tekijöitä on runsaasti. Ruo'onkin sisältämät ravinteet päätyvät biokaasutusprosessin jälkeen kierrätykseen, kun mädätysjäännös käytetään lannoitteena pelloilla.

Matkaraportti ruokohankkeiden matkasta Englantiin ja Ranskaan 15.-20.4.2012

Terhi Ajosenpää, Ritva Kemppainen VELHO-hanke, Varsinais-Suomen ELY-keskus

1. Matkan valmistelu

Tutustumismatka järjestettiin Turun Ammattikorkeakoulun COFREEN-hankkeen ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHO-hankkeen yhteistyönä. Matkan johtajana toimi COFREENin projektipäällikkö Anne Hemmi. Englanti ja Ranska valittiin matkan kohteeksi, koska niissä on järviruo’on käytön ja kosteikkojen hoidon perinnettä sekä uutta kehitystyötä. VELHO-hanke osallistui sopivien tutustumiskohteiden ja yhteyshenkilöiden etsintään. ELY-keskuksessa työelämävalmennuksessa ollut Anna Haapaniemi teki myös paljon selvittelytyötä.

2. Ohjelma

Sunnuntai 15.4. Turku – Lontoo - Norwich

Lento Turusta Lontooseen, osallistujien kokoontuminen Gatwickin lentokentällä (osallistujalista raportin lopussa).

Bussimatka Norwichiin, East Angliaan, kuulumisten vaihtoa bussissa. Majoitus Travel Lodgessa.

Maanantai 16.4., Norwich - Taunton

Tutustuminen Buttlen Marshin kosteikkoalueeseen. Isäntä Dan Hoare, Broads Authority, Norwich. Oppaina myös Sue Stephenson and Graeme Hewitt (kohteen osoite: Buttle Barn, Clint Street, off the A1062 at Ludham)

Tapasimme oppaamme Buttlen Marshin huoltohallilla, jossa oppaamme esittelivät Broads Authorityn toimintaa (valtion luonnonsuojeluviranomainen alueella) ja Broadsin laajan kosteikkoalueen hoitoa, käyttöä ja suunnittelua. Hallilla tutustuimme myös kosteikkokasvillisuuden niittolaitteistoon. Broads Authority on vetänyt Life-hanketta, jossa on kehitetty niittokone (fen harvester) ja niittomassan puhalluskone (blower) yhteistyössä Loglogic-yrityksen kanssa. Koneet ovat olleet alueella käytössä yli 10 vuotta, mutta niillä ei todettu olevan kaupallisen tuotekehityksen edellytyksiä. Alueen hoidossa käytetään myös uudempaa ja Loglogicin tuotannossa olevaa Softrak –niittokonetta, johon tutustuimme tarkemmin seuraavana päivänä.

Esittelyjen jälkeen teimme tutustumiskierroksen kunnostetulla Buttlen Marshin kosteikkoalueella. Alue on aikoinaan kuivattu pelloksi, mutta on jälleen palautettu takaisin kosteikoksi. Patojen avulla veden pintaa voidaan laskea leikkuutyön helpottamiseksi ja nostaa taas lintujen pesimäajaksi (korkea vesi estää petojen pääsyn pesille). Aluetta hoidetaan niittämällä 2-4 vuoden rotaatiolla. Hoidon tavoitteena on ylläpitää kosteikkokasvillisuuden mosaiikkimainen rakenne ja reunavyöhykkeen suuri määrä sekä estää luontainen kuivumiskehitys. Silputtu niittojäte annetaan kompostoitua kasoissa tai aumoissa ja osa siitä käytetään hiekkaisilla lähialueen pelloilla humusaineen lisääjänä. Life-hankkeessa kokeiltiin myös brikettien tekemistä, mikä onnistui hyvin, mutta alueella ei ole sopivia kattiloita sen polttamiseen. Broadsina alueen ruokokattojen tekijät (jäljellä enää 12) leikkaavat alueen ruovikkoa kattotarpeisiin, mutta toiminta on pienimuotoista (käsiniittokone) eikä jatkajia tähän käsityövaltaiseen ammattiin tunnu juuri löytyvän. Niiton lisäksi kohdetta laidunnetaan hevosilla. Laidunnusta tuetaan 200 £/ha ja ruovikon leikkuuta 350 £/ha. Kaupalliseen tarkoitukseen tehtävää leikkuuta ei tueta.

Tutuimme idylliseen Horningin pikkukaupunkiin. Broadsin alue on tärkeä luontomatkailualue, jonne tullaan viettämään lomaa ympäri Englantia mm. veneilemään ja pyöräilemään ja Horninginkin satamassa oli paljon veneitä vuokrattavaksi. Monet vuokraavat veneen ja ajelevat pitkin laajaa jokien, järvien ja kanavien verkostoa. Matkailulla on tärkeä rooli koko alueella.

Iltapäivällä bussimatka Tauntoniin, Somersetiin. Majoitus Travel Lodgessa.

http://www.broads-authority.gov.uk/index.html http://www.enjoythebroads.com/

Contact details:

Dan Hoare and Sue Stephenson

Broads Authority, Dragonfly House, 2 Gilders Way, Norwich, NR3 1UB Direct: 01603 756043 Mobile: 07787 524359 Dan.Hoare@broads-authority.gov.uk, sue.stephenson@broads-authority.gov.uk, graemehewitt@yahoo.co.uk

Fen harvester on kehitetty Life-hankkeessa.

The blower. Laite puhaltaa silputun ruo’on putkea pitkin enimmillään 800 metrin matkan.

Opastaulu Buttle Marshin alueen kehityskulusta.

Horningin satamasta voi vuokrata veneitä.

Tiistai 17.4., Taunton – Portsmouth – Caen

Tutustuminen Avalon Centeriin ja Ham Wall RSPB Reserve -suojelualueeseen. Päivän isännät Marcus Frankpitt, Loglogic ja Steve Hughes, The Royal Society for Protection of Birds.

Tapasimme oppaamme Avalon Centerin –opastuskeskuksessa. Sieltä jatkoimme Ham Wallin kosteikkosuojelualueelle. Alueella on useiden eri suojelujärjestöjen omistamia ja hoitamia suojelualueita. Alueet on perustettu pelloille patoamalla, joten ne ovat kokonaan ihmisen tekemiä. Ruovikot ovat melko pienialaisia avovesialtaiden ja kanavien välissä. Suojelun keskeisin tavoite on luoda sopivia elinympäristöjä kaulushaikaralle. Kaulushaikara on kosteikkojen suojelun ja hoidon avainlaji Englannissa. Sen kanta on saatu nousemaan uusia kosteikkoalueita perustamalla (vuonna 1997 vain 14 reviiriä koko Englannissa). Tutustumiskävelyllä näimme kaulushaikaran kaksi kertaa, mikä olisi todella harvinaista Suomessa.

RSPB:n Ham Wallin alueen koko on noin 110 hehtaaria. Ruovikoita niitetään noin 8 vuoden rotaatiolla niin, että vuosittain niitetään noin 10 hehtaaria ja yksi hehtaari poltetaan. Aluetta hoidetaan myös laiduntamalla ylämaan karjalla. Niitto tehdään ennen lintujen pesintäkauden alkua helmi-maaliskuussa. Niitolla tavoitellaan monimuotoista ruovikkokasvustoa (kasvillisuuden ja vesipinnan mosaiikki) ja runsasta reunavyöhykkeen määrää. Patojen avulla veden pintaa saadaan laskettua niittotyön helpottamiseksi. Silputtu niittomassa kompostoidaan noin kolme kuukautta muoviaumoissa, joihin puhalletaan ilmaa, ja jälkikompostoinnin jälkeen (1-2 kk) sitä myydään ekologisena puutarhan maanparannusaineena. Tavoitteena on kaupallistaa tuote selkeämmin tekemällä yhteistyötä läheisten suojelualueiden kanssa ja hankkimalla alihankkija kompostin pakkaamiseen.

Niittotyö tehdään Loglogicin Softrak –niittolaitteella, joka sopii hyvin pienialaisten kohteiden niittoon. Koneessa on silppuava leikkuupää, joka puhaltaa silputun massan koneen 6 m3 kokoiselle lavalle. Pienen koon vuoksi päivässä pystytään leikkaamaan vain yksi hehtaari ruovikkoa. Softrakia on myyty eri puolille Eurooppaan noin 75 kappaletta. Perusrungon hinta on noin 50 000 £, johon leikkuulaitteisto maksaa noin 20 000 £. Loglogic on parhaillaan suunnittelemassa uutta tehokkaampaa laitteistoa.

Ham Wallin suojelualueen hoitotöiden suorat kustannukset ovat noin 40 000 puntaa/vuosi ja ne rahoitetaan pääosin säätiön budjetista. RSPB saa alueelle ympäristötukia ruovikoiden perustamiseen ja laidunnukseen muutamia tuhansia puntia vuodessa. RSPB:llä on Englannissa noin miljoona jäsentä.

Ham Wallin tutustumiskäynnin jälkeen tutustuimme Avalon Centeriin, joka on alueen kosteikkoluonnon opastuskeskus.

Iltapäivällä tutustuminen Glastonburyn kaupunkiin. Bussimatkalla Portsmouthiin katsoimme Loglogicin esittelyvideon. Portsmouthista lauttamatka yön yli Ranskan Caeniin (lauttamatka St.Maloon peruuntui juuri ennen matkaa, mutta korvaava yhteys tarjottiin Caeniin).

http://www.rspb.org.uk/reserves/guide/h/hamwall/

http://www.loglogic.co.uk/

Contact persons:

Marcus Frankpitt, LogLogic

+44 1884 83 99 99

Mobile +44 7720 805 395

Loglogic@aol.com

Steve Hughes

RSPB Ham Wall

Avalon Marshes Center

Shapwick Road

Westhay

Somerset

BA6 9TT

Mobile +44 7720 805 395

steve.hughes@RSPB.ORG.UK

Ham Wallin suojelualue on perustettu käytöstä poistetulle pellolle.

Loglogicin Marcus Frankpitt esitteli Softrak –niittokonetta.

RSPB:n Steve Hughes kertoi ruo’on kompostoinnista muoviaumoissa.

Opastuspisteessä mainostetaan Peat Free –puutarhakompostia. Alennusta saa, jos ottaa oman pussin mukaan. 40 litraa maksaa noin kaksi puntaa. Kävijöille järjestetään erilaisia maksullisia opastuksia.

Kartta Ham Wallin alueesta. Ruovikko- ja muu kosteikkokasvillisuus muodostavat vesipintojen kanssa monimuotoisen mosaiikin. Kävijät pääsevät vain tiettyihin osiin kosteikkoa lintujen pesimärauhan takaamiseksi, mutta alueella on useita hyviä lintujen katselupaikkoja.

Ke 18.4. Caen – Rennes - Briere

Saapuminen lautalla Caeniin Quistrehamin satamaan, bussimatka Rennesiin.

Päivän isäntänä Aurelie Leplus, Aile-keskus (Association d'Initiatives Locales pour l'Energie et l'Environment = Association for Local Initiatives concerning Energy and the Environment), Rennes.

Aamupäivällä tutustuimme Aile-keskukseen Rennesin kaupungissa. Aurelie Leplus esitteli Green Pellet –projektia, joka on ollut EU:n Life + -hanke vuosina 2009-2011. Keskustelimme ruo’on energiakäytön mahdollisuuksista ja haasteista. Green Pellet -hankkeessa on kehitetty eri luonnonmateriaalien pelletöintiä. Hanke on saanut kokeiluunsa ruokoa Brieren kansallispuistosta. Ruokoa on sekä pelletöity että poltettu silputtuna puuhakkeen seassa. Ruo’on energiakäyttö ei ole tällä hetkellä kannattavaa, koska leikkuukustannukset ovat korkeat (150 euroa/ha, suomalaisittain kuulostaa halvalta) puun hintaan nähden. Tilanne voi kuitenkin muuttua muutamassa vuodessa, jos puun hinta nousee. Ranskassa ei enää ole yleistä tukea energiakasvien käyttöön, tukia saa laitosten perustamiselle. Ruo’on energiakäytölle voi saada paikallistukea. Kattoruokokäytöstä ylijääneitä ruokoja käytetään maatiloilla energiana tai kompostoituna.

Iltapäivällä tutustuimme Green Pellet –hankkeessakin testilaitoksena käytettyyn COOPEDOMin pelletöintilaitokseen. Laitosta ylläpitää noin 800 maanviljelijän yhteenliittymä. Siellä tehdään pellettejä, brikettejä ja paaleja erilaisista materiaaleista: alfa alfa, elefanttiheinä (Miscanthus), muut heinät ja puu. Pellettejä käytetään karjanrehuna, kuivikkeena tai bioenergiana kotitalouksissa. Materiaalin kuivatusta varten laitoksessa on suuritehoinen kattila, jossa poltetaan haketta ja hiiltä.

Illalla bussimatka Briereen, Parc naturel regional de Brieren kansallispuistoon. Majoittuminen kansallispuiston hotellissa, illallinen isäntien ja kansallispuiston ohjausryhmään kuuluvien kanssa.

http://www.aile.asso.fr/ Green pellets (Life+) –project: http://www.aile.asso.fr/valorisation-de-la-biomasse/GreenPellets http://www.aile.asso.fr/valorisation-de-la-biomasse/GreenPellets/colloque-final-green-pellets

Contact person:

Aurélie Leplus [aurelie.leplus@aile.asso.fr]

AILE - 73, rue de Saint-Brieuc

C.S. 56520

35 065 Rennes cedex

Tel: +33 2 99 54 63 23

Fax: +33 2 99 54 85 49

COOPEDOMin laitokselle tuodaan materiaalia noin 30 km säteeltä.

Valmiit alfa alfa -pelletit matkaavat kuljetinta pitkin. Osa näistä päätyy Suomeenkin ravihevosten rehuksi.

Tältä pellolta oli juuri korjattu elefanttiheinää.

To 19.4. Briere

Päivän isäntänä kansallispuiston johtaja Le Directeur Bernard Guiheneuf sekä useita puiston virkailijoita.

Aamupäivällä kokoonnuimme kansallispuiston toimistoon, jossa esittelykierroksen jälkeen puistonjohtaja Bernard Guiheneuf kertoi kansallispuiston alueesta ja toiminnasta. Terhi Ajosenpää esitteli ranta-alueiden monikäyttösuunnittelua ja ruovikoiden hyötykäytön kehittämistä Suomessa.

Parc naturel regional de Briere on perustettu vuonna 1970 ylläpitämään ja hoitamaan laajaa kosteikkoaluetta. Puistoon kuuluu 18 kuntaa ja siellä asuu 85 000 ihmistä. Kansallispuiston käsite on siis väljempi kuin Suomessa. Puiston historia ulottuu 1400–luvulle, jolloin puiston keskellä olevaa kosteikkoaluetta hyödynnettiin tehokkaasti: siellä kalastettiin ja metsästettiin, laidunnettiin karjaa, niitettiin ruokoa kattoja varten ja nostettiin turvetta. Puiston alueella on 200 toimivaa maatilaa (tilakoko on km. 100 ha). Kosteikkoalue on ollut yhteisomistuksessa 1400-luvulta lähtien.

Brieren kansallispuistossa on ruovikoita noin 17 000 hehtaaria. Ruokoa leikataan rinnekoneesta kehitetyllä laitteella, joka on osoittautunut liian painavaksi kattoruo’on leikkuuseen. Konetta käytetäänkin ainoastaan luonnonhoitokohteissa, joissa tavoitteena on parantaa ruovikon laatua mm. kaulushaikaralle. Kattokäyttöön ruokoa leikataan käsin työnnettävillä niittokoneilla.

Brieren alue on tärkeä turistikohde. Mm. läheisestä St. Nazairen rantakaupungista tulee paljon matkailijoita alueelle. Kesäaikaa puiston kylissä on tarjolla erilaisia aktiviteetteja mm. konsertteja, näyttelyitä, torimyyntiä ja opastettuja retkiä. Puistossa on monia ruokokattoisia hotelleja ja oma matkailutoimisto.

Kansallispuiston yleissuunnitelma (general plan) tehdään kerralla 12 vuodeksi. Suunnitelmaa valmistellaan viisi vuotta ja siihen sisältyy laaja osallistaminen ja yhteistyö. Ristiriitoja hoidon ja käytön suhteen on erityisesti kalastajien, metsästäjien ja ruo’on niittäjien välillä.

Ennen lounasta tutustuimme kävellen Saint Joachimin kylän ruokorakentamiseen. Kylässä on morsiusmuseo, jossa meille esiteltiin ranskalaista hääperinnettä. Lounaan söimme upeassa La Mare Aux Oiseaux -ravintolassa, jolla on Michelin tähti.

Iltapäivällä lähdimme kylän rannasta kahdella veneellä tutustumaan kosteikkoalueeseen. Veneretken jälkeen tutustuimme pieneen opastuskeskukseen. Sieltä siirrymme Kerhinetin kylään, jossa paikallinen ruokokaton tekijä esitteli meille katon tekoa. Kerhinetissä tutustuimme myös alueen historiasta kertovaan museoon ja meistä otettiin kuvia paikallislehden juttua varten.

Brieren alueen kylissä on tuhansia ruokokattoisia taloja. Brieren alueen ruokokattojen rakentamiseen saadaan omalta alueelta noin 20 % kattoruokotarpeesta, loput tuodaan Camargen alueelta Etelä-Ranskasta tai muualta Euroopasta (Kiinasta ei enää tuoda, koska mukana on tullut haitallisia hyönteisiä). Ruokokatto maksaa noin 300 euroa/neliö. Aiemmin kattojen tekoon myönnettiin tukea, mutta ei enää nykyisin. Se ei kuitenkaan ole vähentänyt kiinnostusta kattojen kunnostukseen, vaikka Brieren alueella ruokokaton ikä on vain noin 30 vuotta johtuen kosteasta meri-ilmastosta. Brieren alueella katto rakennetaan kapeissa kaistoissa (vertikaalinen rakennustapa), jolloin katto voidaan uusia helpommin vaikka vain osittain. Katon harjalle laitetaan sementtiä tai multa- tai turve-lanta -seosta. Yhdelle neliölle menee 16 ruokonippua, katon paksuun on 40 cm. Jatkossa ruo’on käyttö monipuolistuu, sillä Kerhinetin kylään on suunnitteilla ruokoa polttoaineena käyttävä lämpölaitos.

Päivän päätteeksi söimme illallisen Kerhinetin kylän ravintolassa. Iltaan kuului kiitospuheita ja lahjojen antamista.

Contact person:

Le Directeur Bernard Guihéneuf.

His secretary is Reine Aoustin - Parc de Brière +33 2409 16860. E-mail: info@parc-naturel-briere.fr

Puistonjohtaja Bernard Guihéneuf esittelee puiston toimintaa.

Kansallispuisto kattaa punaisen rajauksen sisään jäävät alueet. Kosteikkoalueet on merkitty vihreällä.

Ravintola La Mare Aux Oiseaux.

Brieressä ruokokatto tehdään kaistoittain räystäältä harjalle asti toisin kuin Baltian maissa, joissa katon teko aloitetaan räystäältä ja harjalle edetään koko katon leveydeltä.

Veneretkellä keskusteltiin kosteikon hoidosta, kattoruo´on leikkuusta ja alueen linnustosta.

Opastuskeskuksen yläkerrasta oli hyvät näkymät kosteikkoalueelle.

Räystään tyvellä käytetään täällä täyteistä kaislaa (kuvassa oikealla) onton ruo´on korren (vasemmalla) sijasta.

Kerhinetin museossa tutustuttiin alueen perinteisiin.

Illallinen Kerhinetin kylän ruokokattoisessa ravintolassa.

Pe 20.4. Briere – Pariisi - Turku

Bussimatka Pariisiin, matkalla matkaraportin työstämistä. Lennot Pariisista Tukholman kautta Turkuun.

3. Osallistujat

Matkalaiset ryhmäkuvassa Coopedomin pelletöintilaitoksella.

Name Organization Country Project E-mail

Anne Hemmi TUAS Finland COFREEN anne.hemmi@turkuamk.fi

Juha Kääriä TUAS Finland COFREEN juha.kaaria@turkuamk.fi

Terhi Ajosenpää ELY-centre Finland VELHO terhi.ajosenpaa@ely-keskus.fi

Ritva Kemppainen ELY-centre Finland VELHO ritva.kemppainen@ely-keskus.fi

Iiro Ikonen ELY-centre Finland COFREEN iiro.ikonen@ely-keskus.fi

Veli-Matti Jalli Livia College Finland COFREEN veli-matti.jalli@livia.fi

Kristina Akermann EMU Estonia COFREEN akermann@emu.ee

Jaan Miljan EMU Estonia COFREEN jaan.miljan@emu.ee

Janita Andrijevskaja TUT Estonia COFREEN janita.andrijevskaja@gmail.com

Livia Kask TUT Estonia COFREEN livia.kask@ttu.ee

Ülo Kask TUT Estonia COFREEN ykask@staff.ttu.ee

Aija Zucika Vides Projekti Latvia COFREEN aija.zucika@videsprojekti.lv

Cofreen ja Velho järjestivät yhteisen opintomatkat Englantiin ja Ranskaan 15-20.4.2012. Matkalla tutustuttiin luonnonsuojelualueiden kosteikkojen ruovikoiden hyödyntämiseen ja hoitoon sekä heinäbiomassan bioenergiakäyttöön. Paljon tuli kuultua, nähtyä ja tehtyä. Ranskassa Brieren luonnonsuojelualueen väki oli järjestänyt hulppean ohjelman. Matkan aikana keskusteltiin eri toimijoiden kanssa mm. EUROREED -verkostosta (Euroopan ruovikkoalueet ja -osaajat). Kuvat ja teksti Iiro Ikonen.

Life-projektin rahoilla ostettu ruokokone Norwichissä Broads Authorityn mailla.

Kuva hoidon käytännöistä.

Ryhmämme.

RSPB:n vieraana (The Royal Society for the Protection of Birds) Ham Wallin alueella.

Alueen kosteikkojen vedenpintaa nostettiin ja laskettiin hoitokierron ja tilanteen mukaan tavoitteena luoda optimaaliset olosuhteet eri toimille ja luonnon monimuotoisuudelle. Kävelymatkan aikana nähtiin 2 kaulushaikaraa.

Loglogicin kone wetland harvester, näitä oli tehty 75 kpl eri luonnonsuojelualueiden tms. käyttöön Euroopassa.

Kompostointituubi. Lisätietoa löytyy mm. Composting for nature conservation.

Kuva Ham Wallin kosteikkoalueesta.

Ranskassa Aurelie Leplus esitetteli heinäbiomassan ja ruo'on energiakäyttökokeita ja pelletöintien tuloksia.

Kuva on 20 MW polttolaitoksesta, jossa kuivatettiin ja valmistettiin mm. rehupellettejä.

Tässä sitä mennään raikkaina ja valkuaisainepitoisina Suomen hevosten suuhun.

Tultiin Brieren kansallispuistoon hotelli Osmankäämeen.

Johtaja Bernhard esitteli alueen hoitosuunnittelua.

Terhi kertoi rantojen monikäyttösuunnittelusta ja VELHO-hankkeesta.

Kansallispuiston infokeskus.

Ruokorakentamista oli kunta aiemmin tukenut jopa 45% investointiavustuksilla.

Ruokoravintola La Mare aux Oiseaux.

Iso ja pieni sammakko.

Interiööriä.

Nähtiin silkkikerttunen, heinäkerttu, silkkihaikara, kapustahaikara, mustatiiroja ja pitkäjalkoja...

Kuvassa pitkäjälka.

Kuva alueen lintutornista jossa oli myös luontonäyttely.

Yhdistetty rapu- ja kalarysä, vai mertako tämä on?

Viimeinen illallinen oli Kerhinetin ruokokattoisessa kylässä.

Kerhinetin kylässä oli ruokokaton alla paikoin täyteistä kaislaa.

Matkalla kotiin virkistäytyneena ja uuden tiedon kirkkaudessa !

Cofreen-hanke yhdessä ELY-keskuksen VELHO-hankkeen kanssa toteuttivat maalis-huhtikuussa 2011 yhteistyöprojektin, jossa tutkittiin järviruo'on talvilaadun hyödyntämistä paikallisena bioenergiana. Projektin kohdealueena toimi Taivassalo ympäristökuntineen. Taivassalon aluelämpölaitoksella ruoko hyödynnettiin energiakäyttöön. Mikko Moisalo toimi projektissa opiskelija-assistenttina. Hän hoito projektiin liittyvät käytännön järjestelyt, polttokokeet ja raportoi projektin etenemisestä ja sen tuloksista insinöörityössään. Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan Cofreen-hankkeen nettisivujen "julkaisut" -osiosta.

Polttokokeissa kävi ilmi, että järviruo'on lisäys puuhakkeen sekaan parantaa puuhakkeen palamista ja näin ollen siitä saatavaa hyötyä. Pienillä 10 % ruoko-osuuksilla hyöty on tuntuva ja korostuu entisestään puuhakkeen ollessa kosteaa ja huonolaatuista; hyvälaatuisen puuhakkeen palamiseen ruo'olla ei ollut yhtä suurta vaikutusta.

Projektin kulusta

Järviruo'on hyötykäyttöä tutkivan projektin kenttäosuus käynnistyi maaliskuun puolivälissä ruo'on korjuilla Maskun Oukkulanlahdella ja Mynämäen Kuustonlahdella. Korjuuajankohta määräytyi ruo'on "talvilaatu" -ajankohdalle tammi-maaliskuulle, jolloin ruo'on kosteuspitoisuus on alhaisimmillaan ja ruoko parhaimmillaan hyödynnettävissä lämpölaitoksen polttoprosessi-tyyppisessä energiantuotannossa.

Projektissa käytettävän ruo'on korjasi virolainen ruo'on korjuuseen erikoistunut yritys. Yrityksen korjuukalustona toimiva, vanhan telakuorma-auton alustalle rakennettu, korjuukone niputti leikatun ruo'on. Vaikka telakuorma-auto oli lähtökohtaisesti suunniteltu kulkemaan talvisissa olosuhteissa, runsasluminen talvi ja kunnon jääpeitteen puuttuminen vaikeuttivat korjuiden suorittamista. Ruo'on korjuuta oli tarkoitus tehdä myös Taivassalon Kolkanaukolla, mutta siellä korjuu epäonnistui. Korjattu ruoko välivarastoitiin leikkuualueiden reunustoille lastausta varten.

Korjuiden jälkeen ruokoniput lastattiin päältä avonaisiin merikontteihin, jotka kuorma-autoyhdistelmällä kuljetettiin tyhjennettäväksi lämpölaitokselle. Oukkulanlahdella lastaus jouduttiin tekemään käsin.  Kuustonlahdella konttien lastaus suoritettiin maatalouskurottajan avulla.

Ruo'on polttokokeiden suorituspaikkana toimi Taivassalon aluelämpölaitos. Laitoksen pääkattilana toimii noin 1,0 MW:in arinatyyppinen lämminvesikattila. Peruspolttoaineena laitos käyttää puuhaketta, mutta laitoksella on laitteistoa muuttamatta valmius muidenkin biopolttoaineiden hyödyntämiseen.

Jotta ruoko oli syötettävissä lämpölaitoksen kuljetinjärjestelmään, se tuli silputa ruokosilpuksi. Silputus suoritettiin laitoksen pihalla kuorma-auton päälle asennetulla rumpuhakkurilla. Kahmarilla varustettu lyhytpuunosturi nosti ruokonippuja tehokkaaseen rumpuhakkuri, jota pääasiassa käytetään puumateriaalin haketukseen. Hakkuri silppusi vajaa 230 m³ ruokonippuja noin tunnissa, eli kuutiometrin vajaassa kahdessakymmenessä sekunnissa. Hakkuri puhalsi ruokosilpun suoraan lämpölaitoksen polttoainevarastoon. Silputustulos oli hyvä ja tasalaatuinen.

Järviruokosilpulle suoritettiin Turun ammattikorkeakoulussa biotekniikan laboratoriossa tilavuuspaino-, kosteuspitoisuus- ja lämpöarvomääritykset. Määritystulosten mukaan ruokosilpun tilavuuspaino oli noin 100 kg/m³, kosteuspitoisuus 22,3 % ja lämpöarvo ns. saapumistilassa 9,27 MJ/kg. Hyvälaatuisen ruokosilpun tilavuuspaino oli yli kolminkertainen lähdearvoihin nähden (32 kg/m³), mikä nosti ruokosilpun energiatiheyden arvoon 0,26 MWh/m³, joka on kaksinkertainen lähdearvoihin nähden.

Ruoko paloi hyvin laitoksen polttoprosessissa puuhakkeen seassa. Karkeamman ja painavamman puuhakkeen joukossa ruoko ei aiheuttanut myöskään ongelmia laitoksen kuljetinlaitteistossa.

Mittaukselliset polttokokeet suoritettiin muodostamalla ruokosilpusta ja puuhakkeesta 3,6-1,5 m³ kokoisia ja eri seossuhteet omaavia eriä. Seoserät syötettiin käsin suoraan kattilaan kytkemällä laitoksen kuljetinjärjestelmä pois käytöstä. Polttokokeissa mitattiin pääasiassa eri seoksien polton hyötysuhteita: kuinka paljon kattilaan syötetyn seoksen energiamäärästä pystyttiin siirtämään energiaa laitoksen lämmittämään kaukolämpöveteen. Polton palamisilmoja ei optimoitu seoskohtaisesti, vaan eri seokset syötettiin kattilaan laitoksen puuhakkeelle optimoitujen perusilmansäätöjen vallitessa.

Tulokset

Polttokokeissa kävi ilmi, että järviruo'on lisäys puuhakkeen sekaan parantaa puuhakkeen palamista ja näin ollen siitä saatavaa hyötyä. Pienillä 10 % ruoko-osuuksilla hyöty on tuntuva ja korostuu entisestään puuhakkeen ollessa kosteaa ja huonolaatuista; hyvälaatuisen puuhakkeen palamiseen ruo'olla ei ollut yhtä suurta vaikutusta.

Korkeammilla ruoko-osuuksilla poltosta saadun hyödyn kasvu ei kuitenkaan seurannut lineaarisesti ruoko-osuuden kasvua, joten pienet ruoko-osuudet toimivat suhteessa korkeampia osuuksia paremmin. Ruo'on osuuden kasvu sen sijaan lähtökohtaisesti heikompana polttoaineena laskee polttoaineseoksen kokonaisenergiasisältöä, eikä yli 20 % ruoko-osuuksia näin ollen voida pitää kannattavina. Korkeiden ruoko-osuusseoksien palamisen hyötysuhdetta olisi todennäköisesti pystytty parantamaan optimoimalla palamisilman syöttöarvoja.

Polttokokeista saatujen tulosten perusteella järviruo'olla olisi paikkansa tukipolttoaineena biovoimalaitoksissa. Järviruo'on matalahkon lämpöarvon takia se soveltuu käytettäväksi seospolttoaineena esimerkiksi puuhakkeen tai turpeen seassa, jossa se saattaa parantaa peruspolttoaineen palamisominaisuuksia ja näin ollen siitä saatavaa hyötyä.

Seminaariväkeä Lihulassa.

Veneretki Matsalun kansallispuiston ruovikoiden keskellä. Matsalun lahti alkoi rehevöitymään, kun siihen laskeva jokiuoma suoristettiin ja valuma-alueella aloitettiin tehostettu maatalous ja teollinen tuotanto. Aiemmin tulvaniittyjen laidunnus ja niitto oli kielletty, mutta vuonna 1999 laidunnus on aloitettu uudelleen. Matsalun ruovikoita leikataan kattoruokotarpeisiin.

Matsalun tarvikeaitoissa on ruokokatot. Takimmaisen aitan katto on noin 100 vuotias ja vaatisi jo kunnostusta.

Matkalaiset majoittuivat upeasti kunnostetussa Vanatoa Turismitalussa.

Tere tulemast Koguva kulla! Tervetuloa Koguvan kylään! Tässä 1500-luvulla perustettu kylässä on upea miljöö: vanhoja rakennuksia, kiviaitoja ja kylänraitteja suurine lehtipuineen. Kylä on suojeltu ja siellä on museo.

Uusi talo on rakennu ruokopaaleista ja rapattu ulkoa ja sisältä. Ruokokatto tehdään myöhemmin.

Muhussa on rakenteilla uusi ruokokattoinen kylä, jossa kunnioitetaan vanhoja perinteitä. Vielä kun ympäröivä alvariniitty saataisiin kunnostettua avoimeksi!

Iiro Ikonen esittelee lettosuon lajistoa. Kuvassa on kämmekkäkasvi suoneidonvaippa (Epipactis palustris), joka on rantalettojen tyyppilaji Virossa. Letot ovat kalkkivaikutteisia reheviä soita, joilla kasvaa monimuotoinen ja erikoistunut kasvilajisto.

Murskausplaanaus Lännen Järviperkauksen tapaan. Hienoa jälkeä tulee.

Niittomassan työntäminen rantaan

Haravavene puskee.

Truxor työn touhuissa.

Tässä leikkuukone Truxor rantalevossa.

Taustalla murskattua rantaniittyä ja leikattua ruovikkoa kasa.

Ruokokasa. Ruokoa tuli aikamoinen kasa. Osa meni kompostoitumaan, suurin osa biokaasuksi.

Kompostin rakentaminen yleisperäkärryllä silputusta ruo'osta.

Myöhemmin murksattiin, silputtiin ja hienonnettiin ruokokasa Moto-Ollin toimesta, tulos oli melkein kuin kuitua ja kasa pieneni 1/6 silppuamisen jälkeen. Tämä kertoo siitä että silppuaminen on hyvä hoitaa ennen kuljetusta. Silppu siirrettiin laakasiiloon, joka valmistunut. Biokaasulaitoksen reaktorin ja syöttösäiliöiden osalta on jo valmistunut maanalaiset valutyöt, koko laitos on valmis vuoden loppuun mennessä.

Ajokone ja traktori nostamassa ruokoa rannasta.

Telaparin Antti Takala oli tyytyväinen urakkaan.

Erityistä keskustelua aiheutti ruokoyrittäjyyden kannattavuus ja kannattavaksi saaminen Suomessa sekä luvan saaminen rakennusprojektille eli rakennustarkastajan vakuuttaminen paloteknisissä kysymyksissä. Tarkastajan on nykyään ollut helppoa evätä lupa osittain tietämättömyyttään. Toivottavasti hankkeen puitteissa valmistuva uusi RT-kortti tuo muutoksen tähän pullonkaulaan. Monella saralla on kuitenkin tehtävä vielä kehittävää työtä, jotta koko järjestelmä saadaan sujuvaksi ja ruoko leikattua rannalta osaksi rakennetta. Tähän tarvitaan alueellisia leikkuusuunnitelmia, sopivia laitteita ja yrittäjiä, markkinointia ja tiedon levittämistä kuten tämänkin päivän tarkoitus oli. Kuten sanotaan:” 10 ensimmäistä kohdetta on kaikkein vaikeinta.” Tällä viikolla (26) valmistuu kuitenkin yksi taas lisää. Luennon jälkeen tutustuimme rakenteilla olevaan savisavusaunaan, johon Helanen aikoo tehdä itse ruokokaton otettuaan ensin mallia päärakennusta urakoivilta virolaisilta ammattilaisilta

Teksti ja kuvat Rauli Lautkankare

Toinen lape lähes katettu

Osallistujakaartia

Savisavusaunan seinissä on ruokoa ja kate tulee ruo’osta.

Kaivuupalvelu Laitosen Truxor-leikkuukone leikkasi viiden hehtaarin alueen viidessä työpäivässä. Ruoko työnnettiin rantaan Buster-veneeseen kiinnitetyllä haravalla. Pitkä kuljetusmatka vedessä oli haaste, samoin vastatuuli, mutta lopulta tuuli kääntyi myötäiseksi ja sai työn luistamaan!

Ruoko nostettiin vedestä juurikaskouran avulla ja jätettiin rannalle kasaan valumaan vedestä ennen autoon lastausta.

Kuljetus Isotalon autot kuljettivat 15 kuormaa ruokoa silputtavaksi ja säilöttäväksi Biovakka Oy:n piha-alueelle.

Kuvassa järviruokoa silputaan Moto-Olli Oy:n Haybusterilla. Silppu putoaa suoraan aumamuovin päälle.

Herkullisen näköistä silppua. Rehuarvo testattiin Valion laboratoriossa ja se sai arvosanan hyvä, mutta siitä huolimatta silppu ei maistunut Tuorlan lehmille :-) Tilanne olisi varmaan ollut toinen, jos tarjolla olisi ollut alkukesän herkkua.

Homma etenee tehokkaasti: kahdessa puolessa tunnissa silputtiin ja tiivistettiin 50 tonnia ruokoa!!

Kuljetusliike Isotalon juurikaskoura nosti ruokoa silppurin kitaan.

Muurahaishappoa levitetään ruokosilpun päälle. Auman teossa asiantuntijana oli Janne Vilkanen Vehmaalta.

Auma peitettiin tiiviisti muovilla ja autonrenkailla. Keväällä katsotaan miten ruokosilppu on säilynyt.

Auma avattiin kesäkuussa 2012, jolloin se oli ollut peitettynä n. 9 kk. Silppu todettiin silmämääräisesti hyvin säilyneeksi ja samaa osoittivat laboratoriotestitkin. Aumattu ruokosilppu koekäytettiin Tuorlan uudessa biokaasulaitoksessa. Ongelmia ei ilmennyt, vaan hyvin murskatun ruokosilpun todettiin menevän vaivatta läpi biokaasulaitoksesta.

COFREENIN MATKA EURAAN

Ruovikon rakentamiseen ja bioenergiakäyttöön keskittyvä Cofreen -hanke (www.cofreen.eu) järjesti seminaarien yhteydessä 10.3.2011 matkan Biolanin ruokokattoiseen pääkonttoriin Euraan.  Samalla vierailtiin maatilakokoluokan Lokapelletti -yritykessä Kusnissa, Laitilassa.  Kansainvälinen seminaari pidettiin 11.3.2011 ja hyvä esitelmiä rannikkosuunnitteluun ja ruokomateriaalin hyödyntämiseeen liittyen kuultiin.12.3.  esiteltiin konekantaan Tuorlan rannalla.

Ruokokattoinen Biolanin pääkonttori oli osin lumikuorman alla. 3 kerroksisen talon kustannukset olivat noin 5 miljoonaa euroa.

Biolanin hallituksen pj Mr Pekka Kariniemi oili ottanut ajatuksen ruokokäytöstä jo opiskeluaikanaan Belgiassa.  Myös muita suomalaisia luonnonmateriaaleja kuten kiveä ja puuta oli käytetty rakentamisessa tyylikkäästi ja hallitusti. Ratkaisuissa oli myös hyödynnetty maalämpöä, ruskeiden vesien kierrätystä ja viherseiniä. Hieno rauhallinen ja ilmava tunnelma !

Pekka kertomassa näkemyksiään.  Luonnonmateriaalien kapinaa  bulkkituotantoa vastaan tarvitaan !

Lokapelletti Laitilan Kusnissa. Cofreenin projektipäälikkö Anne Hemmi on kouraissut tavaraa ja tutkii sen laatua.   Lokapelletti: www.lokapelletti.fi

Latvian Cofreenin filmiryhmällä on kiire. Sininen lady kuvassa on opinnäytetyötään Oukkulanlahdella kesällä 2011 tekevä Heidi  Lampén.

Pellettien synty, pyhä seremonia käynnissä.

Tuorla Livian upea dekoraatiota.

Ruokopönttö.

Rooexpert OÜ leikkasi myös tänä vuonna suomalaisia Natura 2000 -alueita.

Bandwagen kyklooppi kiipeää tielle. Turun sanomat teki hyvän artikkelin 13.3.2011.

Hartwig Reuter oli taas esittelemässä Ferrariaan. Pöllyävät röyhyt.

Lännen järviperkaus koneineen, kehitetty Paanan rinnekoneesta, oli myös paikalla.

Lännen Järviperkaus  murskaa ruokoa Tuorlassa.

GOTLANNIN MATKA

Interreg IVA Natureship were gathered in Gotland 27-29.4. and pondered about nature library - 6 publications are the main result of the project. We got to know nice coastal meadows and pastures as well as Visby old town with our host Gotland länstyrelsen. Natureship web pages

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=383955&lan=FI

In Netherlans 11-13.5. Interreg IVA Cofreen project construction group host was Mr Hans Schiphorst. We got acquainted with state of the art thatching techinques, building regulations related to thatched roofs and fire issues related to thatched roofs and reed architecture. We saw some latest modern housing development and made a bicycle tour of 60 km (?!) during one day in order to get the best out of the Veerribben-Wieden national park and Giethoorn village. Photos by Iiro Ikonen.

http://www.cofreen.eu/

Visby old town silhuette.

Endemic Corydalis gotlantica in Koviken pasture.

Looking for uprising platns. Stone was said to be for sharpening the viking swords. Koviken area was an ancient harbour !

On coastal pasture, having lunch near chapel.

Ship-shaped restored viking grave from ancient history.

These fellows of Pulsatilla pratensis illuminated coastal sand dunes.

Then to Netherlands - learning about how to make good modern sturctures for roofing. In the front laughing Mr Peter Hartog

from Dutch Reedthatchers' Federation.

Round-shaped tiles for the top.

Our lunch-restaurant De Roode Schuur (red barn).

In Laren we could see some modern housing development.

Relaxing and beautiful. This concept with red colour could suit for Nordic environments?!

Green faces of Giethoorn !

Anna-Leena, goats and old-type fences.

Jouni Saario searching for otter passage. Otter is reintroduced and thriving in Veerribben-Wieden.

Then we could learn about cleaning of reed bunches. Our bicycle tour ranger Mr Egbert Beens from State Forestry Service was the familar face for everybody in the park area.

Here is also familiar looking machinery, total price of the machine and cleaner was some years ago around 9000 euros.

Transport sledge.

Sun panels. Municipality support for using panels and reed thatching was last year 40% ! Booming business.

On our way back to Schiphol we saw some Star Wars architecture (Decos). Inside we heard nice presentation of history of reed architecture in Holland by Arnold Homan(INBO).

...and interior was like this. No-paper office. One waited for Star Wars melody to start...tii daa, ti daa da tii daa, ti daa da daaaa....

This wetland photo is taken from flight from Gotland to Finland. Happy spring for all !
best wishes Iiro

ps. Here U can find more very nice thatching/roofing photos of Jarmo Heimo

https://picasaweb.google.com/jarmo.heimo/OpintomatkaHollantiin111352011Ruokorakentaminen?feat=email#

and here are some Jarmos photos connected with city planning

https://picasaweb.google.com/jarmo.heimo/OpintomatkaHollantiinKaupunkisuunnittelukuvat?feat=email#

_fcksavedurl="http://ely.combo.fi/fi/tiedotepalvelu/2010/PublishingImages/Varsinais-Suomen%20ELY/ELY_VS_300pix_RGB.gif" v:shapes="_x0000_i1065">

_fcksavedurl="http://ely.combo.fi/fi/tiedotepalvelu/2010/PublishingImages/Varsinais-Suomen%20ELY/Central_Batic_Interreg_logo250.gif" v:shapes="_x0000_i1067">

_fcksavedurl="http://ely.combo.fi/fi/tiedotepalvelu/2010/PublishingImages/Varsinais-Suomen%20ELY/Investing_EU_logo200.gif" v:shapes="_x0000_i1068">

_fcksavedurl="http://ely.combo.fi/fi/tiedotepalvelu/2010/PublishingImages/Varsinais-Suomen%20ELY/Natureship_logo200.gif" v:shapes="_x0000_i1069">

The Association ”Västanfjärd Bays” made round bale experiment for Järki-project during 2010. The material were cut on ice during April 2010 by Siim Sooster/ Rooexpert OÜ. The caterpillar track machine modified from Bandwagen was equipped with BCS –cutting blade. Siim estimated that one bale can consist of 100 reed bunches (Photos and text by Västanfjärd Bays, Eija Hagelberg and Iiro Ikonen).

Siim and his machine.

Siim & al cut 1000 bunches from estimated 2,7 hectares area. The cut took appr. 6 hours and 3 persons were needed. The bunches were lasted onshore and laid on stack in order to keep them dry.

The bunches were lasted onshore and laid on stack in order to keep them dry.

The baling was executed during May 15^th. It was done by help of local voluntary camp (10 workers) activated by “Västanfjärd Bays”. The work was done manually, the bunches were carried and fed to round bale –baling machine. One bale took (as estimated!) 95-105 bunches and baling was very successful. The machine was adjusted to feed more line as usual. It was noticed that material must be put to machine from both sides in order to make bale structure even. Otherwise tufts (panicles) were sticking out from bale. The baling took appr. 1, 5 hours.

Ready bales.

Used energy:

Cutting machine, 7 liters / h x 6 h

Tractor + baling 10 liters /h x 2,5 h

Tractor and traler, move Lammala -> Nivelax 10 l/h x 1h

All together 77 liters diesel * 10 kWh / l = 770 kWh

Gained energy:

9 pcs round bales á 180 kg = 1620 kg

1620 kg x 4,2 kWh/kg = 6804 kWh

6804 - 770 = 6034 kWh

diesel price 0,90 €/ ltr x 77 ltr

energy price without salaries

69,30€ / 6804 kWh = 1,02 c/kWh

Yearly energy for detached house is estimated to be 20 000 kWh. Three days of such a work covers whole year energy need

Electricity price 10,30 c/kWh =10,30 / 100 x 6804 = 700,81 €

Oil heating (5,67 c/kWh) n. 385€

District heating (6,19c/kWh) n. 420 €

Järki-hanke toteutti vuonna 2010 MTK-säätiön rahoituksella soveltavan tutkimushankkeen heinäbiomassojen energiakäytöstä olkipaalikattilassa.

Tutkimuksesta vastasi MTT:n tutkija Timo Lötjönen.

Raportti on nyt puettu MTT:n nettijulkaisuasuun ja on luettavissa tästä linkistä:

http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti19.pdf

Kokeessa poltettiin neljää eri materiaalia:

- olki (vertailuna)

- ruokohelpi

- järviruoko (talvella kerätty)

- suojavyöhykeheinä (loppukesällä kerätty)

Kokeeseen hankitut pyöröpaalit olivat erilaisia kooltaan ja koostumukseltaan (tiheys), mikä aiheutti sen, että eri materiaalien palamistulos oli erilainen. Kuten arvata saattaa, löyhemmät paalit paloivat paremmin kuin tiheät. Tulokset ovat joka tapauksessa lupaavia heinäbiomassojen polttokäytöstä suoraan paaleina, mutta lisää kokeita tarvitaan erilaisista paaleista.

Lisätietoja tarvittaessa:

Timo Lötjönen

timo.lotjonen@mtt.fi

MTT Ruukki

p. 040-556 5926

Experiment in October, taking bales into Overdahl burner.

Grrr. I am a bale eating burner.

Let it burn ! The bale was burning well, anyhow bit too tightly bind. Also adjustments for reed bales have to be made. "Työtehoseura" and Timo Lötjönen/MTT (timo.lotjonen(at)mtt.fi) made calculations and Järki -project shall present accurate results later. The work is to be continued by Cofreen -project.