Estonian colleagues (Tartu Maaülikool) Jaan et al arranged miniseminar and visits in Hiiumaa in order to finalize business guide for reed entrepreneurs and show latest resultus of studies of universities. We had nice discussions in Roomaja warehouse and saw new kind of cuttable reed insulation plates made by chinese machine (Rooexpert OÜ, Toomas). Also very interesting reed roof timber frame/clay passive house was visited near  Soru (owner did not  unfortunately allow  yet any photos).  Siim Sooster told about renovated chapel which I then visited, reed suits well for churches ; peaceful and earthy material (but not too earthy :D).

Seminar room in "Lest and Lammas" and Roomaja warehouse

Chinese machinery

Construction Bale machinery Soviet style

Ready plates see the net and possiblity to cut it + surface structure

Church chapel in Kassari, Hiiumaa

Scottish highlanders in Kassari.

This fellow came to the light, maltsayökkönen in Külalistemaja balcony

Hiiu giant Leider was worried about the durabiility of future generations. I am sure he is happy for the COFREEN attempt to make Finnish-Estonian reed bridge.

Thanks for ride and company folks.

VELHO-hanke toteutti maaliskuussa 2013 järviruovikon leikkuita Luvian Lohikarissa ja Maskun Aitsaaressa. Leikkuu tehtiin uudella Lännen Järviperkaus Oy:n kehittämällä menetelmällä, joka on uraauurtava Suomessa. Rinnekoneeseen kiinnitetty niittosilppuri leikkaa ja silppuaa ruo'on ja heittää sen edellä kulkevaan kärryyn. Telaketjuilla varustetut korjuukoneet mahdollistavat ajamisen pehmeillä, usein huonosti jäätyvillä ruovikkoalueilla. Kun ruoko saadaan kerätty valmiina silppuna, on se helpompi kuljettaa jatkokäyttöön. Menetelmällä ei kuitenkaan voida kerätä ruokoa kattomateriaaliksi, vaan se vaatii erilaisen niputtavan niittolaitteen.

Uusi menetelmä todettiin toimivaksi. Silppurilaitetta pitää vielä kehittää niin, että silputun korren pituutta saadaan lyhyemmäksi, jolloin se soveltuu paremmin eri käyttötarkoituksiin kuivikkeena, poltettavaksi, eristemateriaaliksi jne.

Silppua kipataan...

... ja lastataan. Kevyt silppu lastattiin tiiviisti lavalle.

Ruokosilpun polttoa testattiin Eurajoella Väkiparran tilan lämpölaitoksessa. Kuvassa kolakuljetin, joka soveltuu korsimateriaalien siirtämiseen. Järviruoko on ilmastoystävällinen biopolttoaine, joka käyttäytyy poltossa samalla tavoin kuin ruokohelpi tai viljan olki. Sen energiasisältö on lähes sama kuin puuhakkeella painokiloa kohden. Haasteena on kuitenkin ruo’on keveys, mikä vaikuttaa mm. kuljetuskustannuksiin. Kuljetusta varten ruoko on saatava tiiviiseen tilaan pieneksi silpuksi tai paaleiksi.

Pitkät korret ruokosilpun seassa hankaloittivat silpun siirtämistä, mutta muuten poltto onnistui hyvin. Mikäli laitosta olisi tarvittu tuottamaan lämpöä täydellä yhden megawatin teholla, ei kapasiteetti olisi pelkällä ruo’olla ollut riittävä. Ruoko sopiikin parhaiten poltettavaksi seoksena esimerkiksi puuhakkeen kanssa.

Kokeessa mitattiin savukaasujen pitoisuuksia ja todettiin, että haitallisia päästöjä ei muodostunut. Ainoastaan rikkidioksidin pitoisuudet olivat koholla verrattuna puun polttoon.

Ruo'on poltosta syntyy tuhkaa selvästi enemmän kuin puun poltossa. Tämä on huomioitava tuhkan siirtolaitteiden säädöissä. Koepoltossa ruoko paloi niin puhtaasti, että syntynyt tuhka oli aivan valkoista.

VELHO-hanke teetti elokuussa 2012 ruovikoiden vesileikkuita Mynälahdella, Maskun Halkkoaukolla ja Rukanaukolla sekä Paimionlahdella. Leikkuiden pinta-ala oli yhteensä 16 hehtaaria. Leikkuukohteiksi valittiin reheviä jokisuistoja (Halkkoaukko ja Paimionlahti), matala sisälahti (Rukanaukko) ja laajan avovesialueen rannalla sijaitseva kohde (Mynälahden Pyhäranta) monipuolisten kokemusten saamiseksi. Leikkuissa kerätty ruokomassa murskattiin ja sillä on tehty biokaasutus- kompostointi- ja peltoonsijoituskokeiluja. Teksti ja kuvat: Terhi Ajosenpää, VELHO-hanke, Varsinais-Suomen ELY-keskus.

Leikkuut toteutti Tmi Asmo Paloniitty kahdella Truxor-leikkuukoneella. Työtä hankaloitti veden mataluus (vettä alle 40 cm) Paimionlahdella ja Halkkoaukolla, joissa osa alueesta jäi leikkaamatta.

Leikkuumassat työnnettiin rantaan haravaveneen ja Truxorien avulla.

Leikattu ruoko ja muu vesikasvillisuus nostettiin rantaan juurikaskouralla.

Järviruoko murskattiin Haybusterilla suoraan kompostointipaikalle.

Mynälahden kuuden hehtaarin kokoiselta leikkuualueelta tuli pitkää ruokoa 4,5 kuorma-auton lavallista eli n. 140 kuutiota. Määrä on vähäinen, koska n. 5 hehtaaria alueesta oli leikattu kesällä 2012, joten ruokomassasta suurin osa kertyi alueelta, jota ei oltu aiemmin leikattu. Kuvassa koko määrä silputtuna. Kompostoituminen alkoi välittömästi ja muutamassa päivässä kasan lämpötila oli lähes 70 astetta.

Sama kasa on syksyn ja talven jälkeen pienentynyt huomattavasti. Laboratoriotulokset kolmesta koekompostista talven jälkeen antoivat seuraavat tulokset: fosforia n. 1-1,8 ja typpeä 20-29 g/kuiva-ainekilo, hiili-typpisuhde 14-24 ja kuiva-ainepitoisuus 15-30 %. Raskasmetallipitoisuudet jäivät alle mittausrajan. Kompostit käytetään maanparannusaineena ja lannoitteena kasvukauden 2013 aikana. Näin saadaan ravinteet vesistöistä kiertoon takaisin maalle.

VELHO- ja COFREEN-hankkeissa leikattua ruokoa murskattiin Tuorlan biokaasulaitoksen siiloon. Ruokoa on käytetty laitoksessa muiden massojen seassa syksyllä ja talvella (massa tiivistettiin siiloon  hajoamisen estämiseksi). Pienikokoiseksi murskattu ruoko on mennyt läpi laitoksesta ongelmitta. Ruo'on vaikutusta biokaasun tuotantoon ei ole pystytty arvioimaan, sillä laitos on käynnistetty vasta keväällä 2012 ja prosessiin vaikuttavia tekijöitä on runsaasti. Ruo'onkin sisältämät ravinteet päätyvät biokaasutusprosessin jälkeen kierrätykseen, kun mädätysjäännös käytetään lannoitteena pelloilla.

Study tour to United Kingdom and France 15.-20.4.2012

Matkaraportti ruokohankkeiden matkasta Englantiin ja Ranskaan 15.-20.4.2012

Terhi Ajosenpää, Ritva Kemppainen VELHO-hanke, Varsinais-Suomen ELY-keskus

1. Matkan valmistelu

Tutustumismatka järjestettiin Turun Ammattikorkeakoulun COFREEN-hankkeen ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHO-hankkeen yhteistyönä. Matkan johtajana toimi COFREENin projektipäällikkö Anne Hemmi. Englanti ja Ranska valittiin matkan kohteeksi, koska niissä on järviruo’on käytön ja kosteikkojen hoidon perinnettä sekä uutta kehitystyötä. VELHO-hanke osallistui sopivien tutustumiskohteiden ja yhteyshenkilöiden etsintään. ELY-keskuksessa työelämävalmennuksessa ollut Anna Haapaniemi teki myös paljon selvittelytyötä.

2. Ohjelma

Sunnuntai 15.4. Turku – Lontoo - Norwich

Lento Turusta Lontooseen, osallistujien kokoontuminen Gatwickin lentokentällä (osallistujalista raportin lopussa).

Bussimatka Norwichiin, East Angliaan, kuulumisten vaihtoa bussissa. Majoitus Travel Lodgessa.

Maanantai 16.4., Norwich - Taunton

Tutustuminen Buttlen Marshin kosteikkoalueeseen. Isäntä Dan Hoare, Broads Authority, Norwich. Oppaina myös Sue Stephenson and Graeme Hewitt (kohteen osoite: Buttle Barn, Clint Street, off the A1062 at Ludham)

Tapasimme oppaamme Buttlen Marshin huoltohallilla, jossa oppaamme esittelivät Broads Authorityn toimintaa (valtion luonnonsuojeluviranomainen alueella) ja Broadsin laajan kosteikkoalueen hoitoa, käyttöä ja suunnittelua. Hallilla tutustuimme myös kosteikkokasvillisuuden niittolaitteistoon. Broads Authority on vetänyt Life-hanketta, jossa on kehitetty niittokone (fen harvester) ja niittomassan puhalluskone (blower) yhteistyössä Loglogic-yrityksen kanssa. Koneet ovat olleet alueella käytössä yli 10 vuotta, mutta niillä ei todettu olevan kaupallisen tuotekehityksen edellytyksiä. Alueen hoidossa käytetään myös uudempaa ja Loglogicin tuotannossa olevaa Softrak –niittokonetta, johon tutustuimme tarkemmin seuraavana päivänä.

Esittelyjen jälkeen teimme tutustumiskierroksen kunnostetulla Buttlen Marshin kosteikkoalueella. Alue on aikoinaan kuivattu pelloksi, mutta on jälleen palautettu takaisin kosteikoksi. Patojen avulla veden pintaa voidaan laskea leikkuutyön helpottamiseksi ja nostaa taas lintujen pesimäajaksi (korkea vesi estää petojen pääsyn pesille). Aluetta hoidetaan niittämällä 2-4 vuoden rotaatiolla. Hoidon tavoitteena on ylläpitää kosteikkokasvillisuuden mosaiikkimainen rakenne ja reunavyöhykkeen suuri määrä sekä estää luontainen kuivumiskehitys. Silputtu niittojäte annetaan kompostoitua kasoissa tai aumoissa ja osa siitä käytetään hiekkaisilla lähialueen pelloilla humusaineen lisääjänä. Life-hankkeessa kokeiltiin myös brikettien tekemistä, mikä onnistui hyvin, mutta alueella ei ole sopivia kattiloita sen polttamiseen. Broadsina alueen ruokokattojen tekijät (jäljellä enää 12) leikkaavat alueen ruovikkoa kattotarpeisiin, mutta toiminta on pienimuotoista (käsiniittokone) eikä jatkajia tähän käsityövaltaiseen ammattiin tunnu juuri löytyvän. Niiton lisäksi kohdetta laidunnetaan hevosilla. Laidunnusta tuetaan 200 £/ha ja ruovikon leikkuuta 350 £/ha. Kaupalliseen tarkoitukseen tehtävää leikkuuta ei tueta.

Tutuimme idylliseen Horningin pikkukaupunkiin. Broadsin alue on tärkeä luontomatkailualue, jonne tullaan viettämään lomaa ympäri Englantia mm. veneilemään ja pyöräilemään ja Horninginkin satamassa oli paljon veneitä vuokrattavaksi. Monet vuokraavat veneen ja ajelevat pitkin laajaa jokien, järvien ja kanavien verkostoa. Matkailulla on tärkeä rooli koko alueella.

Iltapäivällä bussimatka Tauntoniin, Somersetiin. Majoitus Travel Lodgessa.

http://www.broads-authority.gov.uk/index.html http://www.enjoythebroads.com/

Contact details:

Dan Hoare and Sue Stephenson

Broads Authority, Dragonfly House, 2 Gilders Way, Norwich, NR3 1UB Direct: 01603 756043 Mobile: 07787 524359 [email protected], [email protected], [email protected]

Fen harvester on kehitetty Life-hankkeessa.

The blower. Laite puhaltaa silputun ruo’on putkea pitkin enimmillään 800 metrin matkan.

Opastaulu Buttle Marshin alueen kehityskulusta.

Horningin satamasta voi vuokrata veneitä.

Tiistai 17.4., Taunton – Portsmouth – Caen

Tutustuminen Avalon Centeriin ja Ham Wall RSPB Reserve -suojelualueeseen. Päivän isännät Marcus Frankpitt, Loglogic ja Steve Hughes, The Royal Society for Protection of Birds.

Tapasimme oppaamme Avalon Centerin –opastuskeskuksessa. Sieltä jatkoimme Ham Wallin kosteikkosuojelualueelle. Alueella on useiden eri suojelujärjestöjen omistamia ja hoitamia suojelualueita. Alueet on perustettu pelloille patoamalla, joten ne ovat kokonaan ihmisen tekemiä. Ruovikot ovat melko pienialaisia avovesialtaiden ja kanavien välissä. Suojelun keskeisin tavoite on luoda sopivia elinympäristöjä kaulushaikaralle. Kaulushaikara on kosteikkojen suojelun ja hoidon avainlaji Englannissa. Sen kanta on saatu nousemaan uusia kosteikkoalueita perustamalla (vuonna 1997 vain 14 reviiriä koko Englannissa). Tutustumiskävelyllä näimme kaulushaikaran kaksi kertaa, mikä olisi todella harvinaista Suomessa.

RSPB:n Ham Wallin alueen koko on noin 110 hehtaaria. Ruovikoita niitetään noin 8 vuoden rotaatiolla niin, että vuosittain niitetään noin 10 hehtaaria ja yksi hehtaari poltetaan. Aluetta hoidetaan myös laiduntamalla ylämaan karjalla. Niitto tehdään ennen lintujen pesintäkauden alkua helmi-maaliskuussa. Niitolla tavoitellaan monimuotoista ruovikkokasvustoa (kasvillisuuden ja vesipinnan mosaiikki) ja runsasta reunavyöhykkeen määrää. Patojen avulla veden pintaa saadaan laskettua niittotyön helpottamiseksi. Silputtu niittomassa kompostoidaan noin kolme kuukautta muoviaumoissa, joihin puhalletaan ilmaa, ja jälkikompostoinnin jälkeen (1-2 kk) sitä myydään ekologisena puutarhan maanparannusaineena. Tavoitteena on kaupallistaa tuote selkeämmin tekemällä yhteistyötä läheisten suojelualueiden kanssa ja hankkimalla alihankkija kompostin pakkaamiseen.

Niittotyö tehdään Loglogicin Softrak –niittolaitteella, joka sopii hyvin pienialaisten kohteiden niittoon. Koneessa on silppuava leikkuupää, joka puhaltaa silputun massan koneen 6 m3 kokoiselle lavalle. Pienen koon vuoksi päivässä pystytään leikkaamaan vain yksi hehtaari ruovikkoa. Softrakia on myyty eri puolille Eurooppaan noin 75 kappaletta. Perusrungon hinta on noin 50 000 £, johon leikkuulaitteisto maksaa noin 20 000 £. Loglogic on parhaillaan suunnittelemassa uutta tehokkaampaa laitteistoa.

Ham Wallin suojelualueen hoitotöiden suorat kustannukset ovat noin 40 000 puntaa/vuosi ja ne rahoitetaan pääosin säätiön budjetista. RSPB saa alueelle ympäristötukia ruovikoiden perustamiseen ja laidunnukseen muutamia tuhansia puntia vuodessa. RSPB:llä on Englannissa noin miljoona jäsentä.

Ham Wallin tutustumiskäynnin jälkeen tutustuimme Avalon Centeriin, joka on alueen kosteikkoluonnon opastuskeskus.

Iltapäivällä tutustuminen Glastonburyn kaupunkiin. Bussimatkalla Portsmouthiin katsoimme Loglogicin esittelyvideon. Portsmouthista lauttamatka yön yli Ranskan Caeniin (lauttamatka St.Maloon peruuntui juuri ennen matkaa, mutta korvaava yhteys tarjottiin Caeniin).

http://www.rspb.org.uk/reserves/guide/h/hamwall/

http://www.loglogic.co.uk/

Contact persons:

Marcus Frankpitt, LogLogic

+44 1884 83 99 99

Mobile +44 7720 805 395

[email protected]

Steve Hughes

RSPB Ham Wall

Avalon Marshes Center

Shapwick Road

Westhay

Somerset

BA6 9TT

Mobile +44 7720 805 395

[email protected]

Ham Wallin suojelualue on perustettu käytöstä poistetulle pellolle.

Loglogicin Marcus Frankpitt esitteli Softrak –niittokonetta.

RSPB:n Steve Hughes kertoi ruo’on kompostoinnista muoviaumoissa.

Opastuspisteessä mainostetaan Peat Free –puutarhakompostia. Alennusta saa, jos ottaa oman pussin mukaan. 40 litraa maksaa noin kaksi puntaa. Kävijöille järjestetään erilaisia maksullisia opastuksia.

Kartta Ham Wallin alueesta. Ruovikko- ja muu kosteikkokasvillisuus muodostavat vesipintojen kanssa monimuotoisen mosaiikin. Kävijät pääsevät vain tiettyihin osiin kosteikkoa lintujen pesimärauhan takaamiseksi, mutta alueella on useita hyviä lintujen katselupaikkoja.

Ke 18.4. Caen – Rennes - Briere

Saapuminen lautalla Caeniin Quistrehamin satamaan, bussimatka Rennesiin.

Päivän isäntänä Aurelie Leplus, Aile-keskus (Association d'Initiatives Locales pour l'Energie et l'Environment = Association for Local Initiatives concerning Energy and the Environment), Rennes.

Aamupäivällä tutustuimme Aile-keskukseen Rennesin kaupungissa. Aurelie Leplus esitteli Green Pellet –projektia, joka on ollut EU:n Life + -hanke vuosina 2009-2011. Keskustelimme ruo’on energiakäytön mahdollisuuksista ja haasteista. Green Pellet -hankkeessa on kehitetty eri luonnonmateriaalien pelletöintiä. Hanke on saanut kokeiluunsa ruokoa Brieren kansallispuistosta. Ruokoa on sekä pelletöity että poltettu silputtuna puuhakkeen seassa. Ruo’on energiakäyttö ei ole tällä hetkellä kannattavaa, koska leikkuukustannukset ovat korkeat (150 euroa/ha, suomalaisittain kuulostaa halvalta) puun hintaan nähden. Tilanne voi kuitenkin muuttua muutamassa vuodessa, jos puun hinta nousee. Ranskassa ei enää ole yleistä tukea energiakasvien käyttöön, tukia saa laitosten perustamiselle. Ruo’on energiakäytölle voi saada paikallistukea. Kattoruokokäytöstä ylijääneitä ruokoja käytetään maatiloilla energiana tai kompostoituna.

Iltapäivällä tutustuimme Green Pellet –hankkeessakin testilaitoksena käytettyyn COOPEDOMin pelletöintilaitokseen. Laitosta ylläpitää noin 800 maanviljelijän yhteenliittymä. Siellä tehdään pellettejä, brikettejä ja paaleja erilaisista materiaaleista: alfa alfa, elefanttiheinä (Miscanthus), muut heinät ja puu. Pellettejä käytetään karjanrehuna, kuivikkeena tai bioenergiana kotitalouksissa. Materiaalin kuivatusta varten laitoksessa on suuritehoinen kattila, jossa poltetaan haketta ja hiiltä.

Illalla bussimatka Briereen, Parc naturel regional de Brieren kansallispuistoon. Majoittuminen kansallispuiston hotellissa, illallinen isäntien ja kansallispuiston ohjausryhmään kuuluvien kanssa.

http://www.aile.asso.fr/ Green pellets (Life+) –project: http://www.aile.asso.fr/valorisation-de-la-biomasse/GreenPellets http://www.aile.asso.fr/valorisation-de-la-biomasse/GreenPellets/colloque-final-green-pellets

Contact person:

Aurélie Leplus [[email protected]]

AILE - 73, rue de Saint-Brieuc

C.S. 56520

35 065 Rennes cedex

Tel: +33 2 99 54 63 23

Fax: +33 2 99 54 85 49

COOPEDOMin laitokselle tuodaan materiaalia noin 30 km säteeltä.

Valmiit alfa alfa -pelletit matkaavat kuljetinta pitkin. Osa näistä päätyy Suomeenkin ravihevosten rehuksi.

Tältä pellolta oli juuri korjattu elefanttiheinää.

To 19.4. Briere

Päivän isäntänä kansallispuiston johtaja Le Directeur Bernard Guiheneuf sekä useita puiston virkailijoita.

Aamupäivällä kokoonnuimme kansallispuiston toimistoon, jossa esittelykierroksen jälkeen puistonjohtaja Bernard Guiheneuf kertoi kansallispuiston alueesta ja toiminnasta. Terhi Ajosenpää esitteli ranta-alueiden monikäyttösuunnittelua ja ruovikoiden hyötykäytön kehittämistä Suomessa.

Parc naturel regional de Briere on perustettu vuonna 1970 ylläpitämään ja hoitamaan laajaa kosteikkoaluetta. Puistoon kuuluu 18 kuntaa ja siellä asuu 85 000 ihmistä. Kansallispuiston käsite on siis väljempi kuin Suomessa. Puiston historia ulottuu 1400–luvulle, jolloin puiston keskellä olevaa kosteikkoaluetta hyödynnettiin tehokkaasti: siellä kalastettiin ja metsästettiin, laidunnettiin karjaa, niitettiin ruokoa kattoja varten ja nostettiin turvetta. Puiston alueella on 200 toimivaa maatilaa (tilakoko on km. 100 ha). Kosteikkoalue on ollut yhteisomistuksessa 1400-luvulta lähtien.

Brieren kansallispuistossa on ruovikoita noin 17 000 hehtaaria. Ruokoa leikataan rinnekoneesta kehitetyllä laitteella, joka on osoittautunut liian painavaksi kattoruo’on leikkuuseen. Konetta käytetäänkin ainoastaan luonnonhoitokohteissa, joissa tavoitteena on parantaa ruovikon laatua mm. kaulushaikaralle. Kattokäyttöön ruokoa leikataan käsin työnnettävillä niittokoneilla.

Brieren alue on tärkeä turistikohde. Mm. läheisestä St. Nazairen rantakaupungista tulee paljon matkailijoita alueelle. Kesäaikaa puiston kylissä on tarjolla erilaisia aktiviteetteja mm. konsertteja, näyttelyitä, torimyyntiä ja opastettuja retkiä. Puistossa on monia ruokokattoisia hotelleja ja oma matkailutoimisto.

Kansallispuiston yleissuunnitelma (general plan) tehdään kerralla 12 vuodeksi. Suunnitelmaa valmistellaan viisi vuotta ja siihen sisältyy laaja osallistaminen ja yhteistyö. Ristiriitoja hoidon ja käytön suhteen on erityisesti kalastajien, metsästäjien ja ruo’on niittäjien välillä.

Ennen lounasta tutustuimme kävellen Saint Joachimin kylän ruokorakentamiseen. Kylässä on morsiusmuseo, jossa meille esiteltiin ranskalaista hääperinnettä. Lounaan söimme upeassa La Mare Aux Oiseaux -ravintolassa, jolla on Michelin tähti.

Iltapäivällä lähdimme kylän rannasta kahdella veneellä tutustumaan kosteikkoalueeseen. Veneretken jälkeen tutustuimme pieneen opastuskeskukseen. Sieltä siirrymme Kerhinetin kylään, jossa paikallinen ruokokaton tekijä esitteli meille katon tekoa. Kerhinetissä tutustuimme myös alueen historiasta kertovaan museoon ja meistä otettiin kuvia paikallislehden juttua varten.

Brieren alueen kylissä on tuhansia ruokokattoisia taloja. Brieren alueen ruokokattojen rakentamiseen saadaan omalta alueelta noin 20 % kattoruokotarpeesta, loput tuodaan Camargen alueelta Etelä-Ranskasta tai muualta Euroopasta (Kiinasta ei enää tuoda, koska mukana on tullut haitallisia hyönteisiä). Ruokokatto maksaa noin 300 euroa/neliö. Aiemmin kattojen tekoon myönnettiin tukea, mutta ei enää nykyisin. Se ei kuitenkaan ole vähentänyt kiinnostusta kattojen kunnostukseen, vaikka Brieren alueella ruokokaton ikä on vain noin 30 vuotta johtuen kosteasta meri-ilmastosta. Brieren alueella katto rakennetaan kapeissa kaistoissa (vertikaalinen rakennustapa), jolloin katto voidaan uusia helpommin vaikka vain osittain. Katon harjalle laitetaan sementtiä tai multa- tai turve-lanta -seosta. Yhdelle neliölle menee 16 ruokonippua, katon paksuun on 40 cm. Jatkossa ruo’on käyttö monipuolistuu, sillä Kerhinetin kylään on suunnitteilla ruokoa polttoaineena käyttävä lämpölaitos.

Päivän päätteeksi söimme illallisen Kerhinetin kylän ravintolassa. Iltaan kuului kiitospuheita ja lahjojen antamista.

Contact person:

Le Directeur Bernard Guihéneuf.

His secretary is Reine Aoustin - Parc de Brière +33 2409 16860. E-mail: [email protected]

Puistonjohtaja Bernard Guihéneuf esittelee puiston toimintaa.

Kansallispuisto kattaa punaisen rajauksen sisään jäävät alueet. Kosteikkoalueet on merkitty vihreällä.

Ravintola La Mare Aux Oiseaux.

Brieressä ruokokatto tehdään kaistoittain räystäältä harjalle asti toisin kuin Baltian maissa, joissa katon teko aloitetaan räystäältä ja harjalle edetään koko katon leveydeltä.

Veneretkellä keskusteltiin kosteikon hoidosta, kattoruo´on leikkuusta ja alueen linnustosta.

Opastuskeskuksen yläkerrasta oli hyvät näkymät kosteikkoalueelle.

Räystään tyvellä käytetään täällä täyteistä kaislaa (kuvassa oikealla) onton ruo´on korren (vasemmalla) sijasta.

Kerhinetin museossa tutustuttiin alueen perinteisiin.

Illallinen Kerhinetin kylän ruokokattoisessa ravintolassa.

Pe 20.4. Briere – Pariisi - Turku

Bussimatka Pariisiin, matkalla matkaraportin työstämistä. Lennot Pariisista Tukholman kautta Turkuun.

3. Osallistujat

Matkalaiset ryhmäkuvassa Coopedomin pelletöintilaitoksella.

Name Organization Country Project E-mail

Anne Hemmi TUAS Finland COFREEN [email protected]

Juha Kääriä TUAS Finland COFREEN [email protected]

Terhi Ajosenpää ELY-centre Finland VELHO [email protected]

Ritva Kemppainen ELY-centre Finland VELHO [email protected]

Iiro Ikonen ELY-centre Finland COFREEN [email protected]

Veli-Matti Jalli Livia College Finland COFREEN [email protected]

Kristina Akermann EMU Estonia COFREEN [email protected]

Jaan Miljan EMU Estonia COFREEN [email protected]

Janita Andrijevskaja TUT Estonia COFREEN [email protected]

Livia Kask TUT Estonia COFREEN [email protected]

Ülo Kask TUT Estonia COFREEN [email protected]

Aija Zucika Vides Projekti Latvia COFREEN [email protected]

Cofreen ja Velho järjestivät yhteisen opintomatkat Englantiin ja Ranskaan 15-20.4.2012. Matkalla tutustuttiin luonnonsuojelualueiden kosteikkojen ruovikoiden hyödyntämiseen ja hoitoon sekä heinäbiomassan bioenergiakäyttöön. Paljon tuli kuultua, nähtyä ja tehtyä. Ranskassa Brieren luonnonsuojelualueen väki oli järjestänyt hulppean ohjelman. Matkan aikana keskusteltiin eri toimijoiden kanssa mm. EUROREED -verkostosta (Euroopan ruovikkoalueet ja -osaajat). Kuvat ja teksti Iiro Ikonen.

Life-projektin rahoilla ostettu ruokokone Norwichissä Broads Authorityn mailla.

Kuva hoidon käytännöistä.

Ryhmämme.

RSPB:n vieraana (The Royal Society for the Protection of Birds) Ham Wallin alueella.

Alueen kosteikkojen vedenpintaa nostettiin ja laskettiin hoitokierron ja tilanteen mukaan tavoitteena luoda optimaaliset olosuhteet eri toimille ja luonnon monimuotoisuudelle. Kävelymatkan aikana nähtiin 2 kaulushaikaraa.

Loglogicin kone wetland harvester, näitä oli tehty 75 kpl eri luonnonsuojelualueiden tms. käyttöön Euroopassa.

Kompostointituubi. Lisätietoa löytyy mm. Composting for nature conservation.

Kuva Ham Wallin kosteikkoalueesta.

Ranskassa Aurelie Leplus esitetteli heinäbiomassan ja ruo'on energiakäyttökokeita ja pelletöintien tuloksia.

Kuva on 20 MW polttolaitoksesta, jossa kuivatettiin ja valmistettiin mm. rehupellettejä.

Tässä sitä mennään raikkaina ja valkuaisainepitoisina Suomen hevosten suuhun.

Tultiin Brieren kansallispuistoon hotelli Osmankäämeen.

Johtaja Bernhard esitteli alueen hoitosuunnittelua.

Terhi kertoi rantojen monikäyttösuunnittelusta ja VELHO-hankkeesta.

Kansallispuiston infokeskus.

Ruokorakentamista oli kunta aiemmin tukenut jopa 45% investointiavustuksilla.

Ruokoravintola La Mare aux Oiseaux.

Iso ja pieni sammakko.

Interiööriä.

Nähtiin silkkikerttunen, heinäkerttu, silkkihaikara, kapustahaikara, mustatiiroja ja pitkäjalkoja...

Kuvassa pitkäjälka.

Kuva alueen lintutornista jossa oli myös luontonäyttely.

Yhdistetty rapu- ja kalarysä, vai mertako tämä on?

Viimeinen illallinen oli Kerhinetin ruokokattoisessa kylässä.

Kerhinetin kylässä oli ruokokaton alla paikoin täyteistä kaislaa.

Matkalla kotiin virkistäytyneena ja uuden tiedon kirkkaudessa !

Teksi ja kuvat: Mikko Moisalo, Turun ammattikorkeakoulu, Tutkimus ja kehitys -yksikkö, Cofreen-hanke, Terhi Ajosenpää, V-S ELY-keskus, VELHO-hanke

Cofreen-hanke yhdessä ELY-keskuksen VELHO-hankkeen kanssa toteuttivat maalis-huhtikuussa 2011 yhteistyöprojektin, jossa tutkittiin järviruo'on talvilaadun hyödyntämistä paikallisena bioenergiana. Projektin kohdealueena toimi Taivassalo ympäristökuntineen. Taivassalon aluelämpölaitoksella ruoko hyödynnettiin energiakäyttöön. Mikko Moisalo toimi projektissa opiskelija-assistenttina. Hän hoito projektiin liittyvät käytännön järjestelyt, polttokokeet ja raportoi projektin etenemisestä ja sen tuloksista insinöörityössään. Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan Cofreen-hankkeen nettisivujen "julkaisut" -osiosta.

Polttokokeissa kävi ilmi, että järviruo'on lisäys puuhakkeen sekaan parantaa puuhakkeen palamista ja näin ollen siitä saatavaa hyötyä. Pienillä 10 % ruoko-osuuksilla hyöty on tuntuva ja korostuu entisestään puuhakkeen ollessa kosteaa ja huonolaatuista; hyvälaatuisen puuhakkeen palamiseen ruo'olla ei ollut yhtä suurta vaikutusta.

Projektin kulusta

Järviruo'on hyötykäyttöä tutkivan projektin kenttäosuus käynnistyi maaliskuun puolivälissä ruo'on korjuilla Maskun Oukkulanlahdella ja Mynämäen Kuustonlahdella. Korjuuajankohta määräytyi ruo'on "talvilaatu" -ajankohdalle tammi-maaliskuulle, jolloin ruo'on kosteuspitoisuus on alhaisimmillaan ja ruoko parhaimmillaan hyödynnettävissä lämpölaitoksen polttoprosessi-tyyppisessä energiantuotannossa.

Projektissa käytettävän ruo'on korjasi virolainen ruo'on korjuuseen erikoistunut yritys. Yrityksen korjuukalustona toimiva, vanhan telakuorma-auton alustalle rakennettu, korjuukone niputti leikatun ruo'on. Vaikka telakuorma-auto oli lähtökohtaisesti suunniteltu kulkemaan talvisissa olosuhteissa, runsasluminen talvi ja kunnon jääpeitteen puuttuminen vaikeuttivat korjuiden suorittamista. Ruo'on korjuuta oli tarkoitus tehdä myös Taivassalon Kolkanaukolla, mutta siellä korjuu epäonnistui. Korjattu ruoko välivarastoitiin leikkuualueiden reunustoille lastausta varten.

Korjuiden jälkeen ruokoniput lastattiin päältä avonaisiin merikontteihin, jotka kuorma-autoyhdistelmällä kuljetettiin tyhjennettäväksi lämpölaitokselle. Oukkulanlahdella lastaus jouduttiin tekemään käsin.  Kuustonlahdella konttien lastaus suoritettiin maatalouskurottajan avulla.

Ruo'on polttokokeiden suorituspaikkana toimi Taivassalon aluelämpölaitos. Laitoksen pääkattilana toimii noin 1,0 MW:in arinatyyppinen lämminvesikattila. Peruspolttoaineena laitos käyttää puuhaketta, mutta laitoksella on laitteistoa muuttamatta valmius muidenkin biopolttoaineiden hyödyntämiseen.

Jotta ruoko oli syötettävissä lämpölaitoksen kuljetinjärjestelmään, se tuli silputa ruokosilpuksi. Silputus suoritettiin laitoksen pihalla kuorma-auton päälle asennetulla rumpuhakkurilla. Kahmarilla varustettu lyhytpuunosturi nosti ruokonippuja tehokkaaseen rumpuhakkuri, jota pääasiassa käytetään puumateriaalin haketukseen. Hakkuri silppusi vajaa 230 m³ ruokonippuja noin tunnissa, eli kuutiometrin vajaassa kahdessakymmenessä sekunnissa. Hakkuri puhalsi ruokosilpun suoraan lämpölaitoksen polttoainevarastoon. Silputustulos oli hyvä ja tasalaatuinen.

Järviruokosilpulle suoritettiin Turun ammattikorkeakoulussa biotekniikan laboratoriossa tilavuuspaino-, kosteuspitoisuus- ja lämpöarvomääritykset. Määritystulosten mukaan ruokosilpun tilavuuspaino oli noin 100 kg/m³, kosteuspitoisuus 22,3 % ja lämpöarvo ns. saapumistilassa 9,27 MJ/kg. Hyvälaatuisen ruokosilpun tilavuuspaino oli yli kolminkertainen lähdearvoihin nähden (32 kg/m³), mikä nosti ruokosilpun energiatiheyden arvoon 0,26 MWh/m³, joka on kaksinkertainen lähdearvoihin nähden.

Ruoko paloi hyvin laitoksen polttoprosessissa puuhakkeen seassa. Karkeamman ja painavamman puuhakkeen joukossa ruoko ei aiheuttanut myöskään ongelmia laitoksen kuljetinlaitteistossa.

Mittaukselliset polttokokeet suoritettiin muodostamalla ruokosilpusta ja puuhakkeesta 3,6-1,5 m³ kokoisia ja eri seossuhteet omaavia eriä. Seoserät syötettiin käsin suoraan kattilaan kytkemällä laitoksen kuljetinjärjestelmä pois käytöstä. Polttokokeissa mitattiin pääasiassa eri seoksien polton hyötysuhteita: kuinka paljon kattilaan syötetyn seoksen energiamäärästä pystyttiin siirtämään energiaa laitoksen lämmittämään kaukolämpöveteen. Polton palamisilmoja ei optimoitu seoskohtaisesti, vaan eri seokset syötettiin kattilaan laitoksen puuhakkeelle optimoitujen perusilmansäätöjen vallitessa.

Tulokset

Polttokokeissa kävi ilmi, että järviruo'on lisäys puuhakkeen sekaan parantaa puuhakkeen palamista ja näin ollen siitä saatavaa hyötyä. Pienillä 10 % ruoko-osuuksilla hyöty on tuntuva ja korostuu entisestään puuhakkeen ollessa kosteaa ja huonolaatuista; hyvälaatuisen puuhakkeen palamiseen ruo'olla ei ollut yhtä suurta vaikutusta.

Korkeammilla ruoko-osuuksilla poltosta saadun hyödyn kasvu ei kuitenkaan seurannut lineaarisesti ruoko-osuuden kasvua, joten pienet ruoko-osuudet toimivat suhteessa korkeampia osuuksia paremmin. Ruo'on osuuden kasvu sen sijaan lähtökohtaisesti heikompana polttoaineena laskee polttoaineseoksen kokonaisenergiasisältöä, eikä yli 20 % ruoko-osuuksia näin ollen voida pitää kannattavina. Korkeiden ruoko-osuusseoksien palamisen hyötysuhdetta olisi todennäköisesti pystytty parantamaan optimoimalla palamisilman syöttöarvoja.

Polttokokeista saatujen tulosten perusteella järviruo'olla olisi paikkansa tukipolttoaineena biovoimalaitoksissa. Järviruo'on matalahkon lämpöarvon takia se soveltuu käytettäväksi seospolttoaineena esimerkiksi puuhakkeen tai turpeen seassa, jossa se saattaa parantaa peruspolttoaineen palamisominaisuuksia ja näin ollen siitä saatavaa hyötyä.